Satukirjailijan satuhuone

Millainen tulee työhuoneesta, jos satukirjailija päästää mielikuvituksensa valloilleen?

Minulle on tärkeää, millaisessa ympäristössä kirjoitan. Halusin laittaa yhden kamarin omaksi satujenkirjoitushuoneekseni… siitä se lähti.

Sain hankittua ihanan satutaiteilija Petronella Grahnin suunnitteleman tapetin, josta tulee mieleeni öinen puutarha. Petronellan kuvitukset kirjoihinkin ovat upeita - olen mukana haamukirjailijana Petronellan Pomenia-sarjassa - ja nyt on kuin astuisin satukirjaan, kun astun huoneeseen.

Mutta mitkä tahansa verhot eivät tähän tapettiin sopisi. Menin kangaskauppaan ja katselin kankaita ommellakseni satumaiset verhot. Aikani pähkäiltyäni sieltä eräs myyjä ehdotti, että jos silitän kovikekankaan kuviollisen kankaan taakse, voin leikata kuviot erilleen. Jippii! Ostin kevyttä vaaleaa kangasta ja perhoskangasta.
Ompelin ensin verhot, ja tein boordiin muutaman jättikukan (laitoin terälehtien reunoihin rautalankaa). Sitten silitin kovikekankaan perhoskankaan taakse, leikkasin perhoset irti ja ta daa! Minulla oli parvi perhosia. Kiinnitin perhosia verhoihin, kevyesti rautalangalla vain keskeltä kiinni, niin että siivet jäivät vapaaksi.

Mutta perhosia jäi vielä yli. Yksi perhonen lennähti myös ovenkarmille. Minä yksinkertaisesti liimasin sen siihen, mutta vain keskeltä, jotta se pääsisi lentämään.

Olen aina halunnut joskus tuunata jalkalampun. Löytyi vanha jalkalamppu, jossa oli haalistunut lampunkupu. Ratkoin siitä entisen kankaan irti ja verhoilin kuvun läpikuultavalla organza-harsolla sivuilta, päältä se jäi auki. Sisälle ripustelin kristalleja, ne tulevat näkyviin kimaltamaan, kun lampussa on valo. Ja perhosia! Ompelin harson päälle kokonaisen parven perhosia.

Asumme mieheni kanssa hänen sukunsa vanhassa talossa. Aitoista ja liitereistä löytyy aarteita. Kunnostutimme mieheni isoäidin vanhan kirjoituslipaston. Se on aivan upea! Laitoin kirjoituslipaston laatikoihin raidalliset hyllypaperit. Olen itseasiassa aina halunnut kirjoituslipaston. Tädilläni oli sellainen. Ihailin sitä lapsena, kun kävimme kylässä. Vilja-aitasta löytyi myös valtava vanha lasipullo. Lipaston päälle seinään kiinnitin Pomenian taikamaailman kartan.

Vanha poljettava ompelukone pääsi myös aitasta satuhuoneeseen. Minulla on vakaa aikomus vielä kunnostuttaa se, että pääsen ompelemaan sillä. Nyt se on vain kukkapöytänä. Ompelukoneen saa siis taitettua tuohon pöytälevyn alle. Aitasta kannettiin sisään myös vanha keinutuoli, ja räsymatto sen alle. Oikeastaan ainoa uusi huonekalu huoneessa on työtuolini. Senkin selkänojalle laskeutui perhonen.

Olin jo aiemmin saanut Petronella Grahnilta valtavan lohikäärmetaulun, se pääsi nyt sopivaan ympäristöön. Taulussa on lohikäärme Sisu ja suosikkikeijuni Lila Lempeä.

Äitini harrastaa lasitöitä ja hän lahjoitti minulle suloisen perhos-aiheisen peilin. Peili on kuin pieni ikkuna toiseen maailmaan.

Turha varmaan sanoa, mutta nykyinen valkoiset seinät -look asunnoissa ei ole oikein minun juttuni. Satuhuoneesta tuli aivan ihana! Juuri minun näköiseni. Tänne on hyvä sulkeutua kirjoittamaan, astua sisään satumaailmaan.

Siis: Olipa kerran…