Sattumia ja sadepisaroita

Mikko Koskela iloisena äänitystyössä pirtissä.

Kerron tässä, kuinka sattumat ja sadekuuro ovat vaikuttaneet siihen, että 150 kirjoittamaani satua on nyt kuunneltavissa ihan uudenlaisessa mobiilisovelluksessa, Satusaappaassa.

Olin Suomen 100v juhlavuonna laittanut nettiin kaikkien suomalaisten lasten iloksi 150 kirjoittamaani satua. Niistä tuli paljon positiivista palautetta ihan ympäri maailman ja pyyntöjä: voisiko nämä saada myös ääneen luettuna.

Sitten olin toissakesänä patikoimassa Manamansalossa Oulujärvellä uuden heilani, nykyisen mieheni, Mikon, kanssa. Meidät yllätti sadekuuro. Menimme pitämään sadetta turvegammiin, se on eräänlainen kivikautinen autiotupa. Siellä Mikko alkoi leuhkia, että hän se sitten on erinomainen lukemaan satuja ääneen. Halusi tehdä satukirjailijaan vaikutusta. No, minä vedin kännykän taskusta, etsin sieltä yhden kirjoittamani sadun ja pyysin, että luepa tuo. Ja Mikkohan luki. Eikä vain hyvin, vaan loistavasti. Sadun jälkeen sanoin, että minulla on semmoiset 150 satua, joita on pyydetty ääneen luettuna, että voisitko…? Hankala siitä oli enää peräytyä. Kannattaa varoa, mitä leuhkii… ja kenelle. 

Päivi seisimassa syksyisessä Manamansalon maisemassa.

Valmistelimme asiaa syksyn ja jouluna 2018 pistimme pirtin nurkkaan pystyyn äänitysstudion. Kaikki viikonloput ja minun harvat vapaapäiväni äänitimme satuja. Urakkaan meni yli puoli vuotta. Saimme sadut nauhalle viimekesän heinäkuussa. Mutta ei se riittänyt, että sadut olivat nauhalla. Miten ne saataisiin lasten käsiin? Luonnostelin ajatuksia paperille ja palkkasin paikallisia alan taitajia masteroimaan äänitteitä ja ohjelmoimaan saduista sovellusta. 

Vielä yksi sattuma tarvittiin, että Satusaapas löysi nykyisen muotonsa: satutaiteilija Petronella Grahn näki satujani netissä ja ihastui niihin. Hän otti yhteyttä ja piti satusovellusta loistavana ideana – ja piirsi niihin grafiikat. Aivan satumaisen upeat grafiikat! Oli huiman hienoa nähdä, kuinka Satusaapas alkoi muotoutua ja kuulla koekäyttäjinä toimineiden lasten kysyvän: Saadaanko me kuunnella vielä lisää?

Vasta, kun Satusaapas oli valmis, tajusimme: Kukaan ei ollut tehnyt tällaista ennen.

Se sadekuuro sattui silloin juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

 
 
Previous
Previous

Kuinka kirjailijaksi tullaan?

Next
Next

Kun elämä kääntyi päälaelleen