Kun elämä kääntyi päälaelleen
Koronavirus on päivän puheenaihe varmaan vielä pitkään, niin kerronpa tässä, kuinka se vaikutti ja vaikuttaa baletinopettajan ja satukirjailijan elämään. Se keikautti kaiken oikeastaan päälaelleen. E.K.V. (lue: ennen korona virusta) tein 12h työpäiviä balettikoulussani, opetin ja organisoin suuria näytöksiä, meillä oli juuri tulossa Balettikoulu Sinikellon 25v juhlanäytös Prinsessa Ruusunen, kun koronapandemia alkoi. Saduille käytin muutaman työtunnin arkipäivinä, ja sitten illat ja viikonloput, ja kaikki lomat tietysti. Sitten muutamassa päivässä kiellettiin oikeastaan kaikki balettiin liittyvä, sekä treenitunnit että esitykset, ja opetuspaikkoina käyttämämme tilat suljettiin.
Minulla on balettikoulussa ihania ja luovia opettajia. Yhdessä pidimme hätäkokouksen ja ideoimme etäopetussysteemin. Kolmen päivän kuluttua, siitä, kun kuulimme että treenitunnit pitää lopettaa, polkaisimme jo käyntiin etäopetus-järjestelmän. 25v juhlanäytös päätettiin siirtää syksyyn. Koronassa sattuikin syksyllä 2020 olemaan hyvä tilanne, ja saimme esittää baletin puolitäysille katsomoille. Seuraava näytös, Seikkailu Itämeressä, keväällä 2021 jouduttiinkin sitten tanssimaan kokonaan etänä. Onneksi opetus nyt näyttää alkavan normaalisti lähiopetuksena tälle syksylle.
Kun opetus oli kokonaan etänä keväällä 2020, minulla oli toki paljon työtä, sekä etäopetustuntien tiimoilta että ihan perus rutiinien, kuten ensikauden suunnittelun. Mutta ei ollut silloin 12h työpäiviä baletin tiimoilta kuitenkaan. Viimeiset 24 vuotta olin AINA huhti-toukokuussa järjestänyt kaikki Sinikellon oppilaat lavalle, ja se tiesi ympäripyöreitä päiviä. Nyt esitys jouduttiin siirtämään syksyyn.
Ei esitystä keväällä… Yhtäkkiä minulla olikin aikaa kirjoittaa joka päivä monta tuntia. Satukirjailija minussa hyppi riemusta, vaikka baletinopettajapuoleni oli kauhuissaan. Minulla oli aikaa tehdä se, mistä olin usein haaveillut: keskittyä jonkin aikaa satujen kirjoittamiseen, nähdäkseni, mitä siitä tulee.
Satusaapas-sovellukseni oli vielä kesken, kun koronavirus-kriisi alkoi. Maailmassa on outoja sattumia. Olen kirjoittanut Satusaappaan 150 satua vähitellen kymmenen vuoden aikana, ja sovelluksen kehityksen kanssa oli tehty töitä vajaa pari vuotta. Ja sitten kun sovelluksen valmistumiseen oli enää pari viikkoa, koko maan kirjastot pistettiin kiinni. Jos joku sovellus on joskus valmistunut oikeaan aikaan, niin se on Satusaapas. Satuja ei mikään virus voi pysäyttää. Niitä on aina ollut ja tulee olemaan.
Keväästä 2020 opin, että haluan varata enemmän aikaa myös kirjoittamiseen. Delegoin osan balettitöistä muille, niin se on järjestettävissä. Aikaa kirjoittaa. Se tuntuu oudolta. Minulla on useampi kirja ollut työnalla, viimeistelen niitä ja voin aloittaa uusiakin. Istun pienessä satusopessani porstuan yläpuolella, tyhjä paperi nenäni edessä onnellisena, uteliaana ja jännittyneenä. Mielessäni on monia satuja ja tarinoita. Astun polulle ja katson, minne se johtaa.
