Nukkumatin kutsu
Miten päädyin kirjoittamaan sata satua televisioon Nukkumatille?
Selailin tässä yhtenä päivänä kirjaston sivuja, ja katsoin, mitä kirjojani sieltä on lainattavissa. Yllätyksekseni löysin valikoimasta vielä myös vanhoja Nukkumatti-DVD levyjä. Niillä on sata satua, jotka kirjoitin aikoinaan televisioon Nukkumatin iltasatuihin, saduista tehtiin silloin myös 10kpl Nukkumatti DVD:n sarja.
Mitenkäs minä päädyin kirjoittamaan ne sata satua telkkariin? Siinä oli mukana sattumaa, kohtaloa tai hyvää tuuria, miten asian nyt haluaa nähdä. Oli vuosi 2009. Olin kirjoittanut pienen kokoelman lyhyitä opettavaisia satuja, ja tarjoilin kokoelmaa eri kirjakustantamoille. CN-Publishing otti minuun yhteyttä. Ei tehdäkseen saduista kirjan, vaan pyytääkseen minua kirjoittamaan sata satua televisioon Nukkumatin iltasatuihin. Hui!
Tartuin haasteeseen, ja kirjoitin parissa kuukaudessa kaikki sata satua. Ohjeena oli, että joka viidennessä sadussa pitää seikkailla henkilönä Nukkumatti. Muutoin sain itse keksiä satujen henkilöt.
Oli se aika hurjaa tahtia kirjoittaa sata satua lyhyessä ajassa - etenkin kun samaan aikaan tein täyttä työpäivää balettikoulussa.
No, sata satua valmistuivat ajoissa. Ne luki televisiossa loistava Susanna Haavisto, ja tutun Unihiekkaa-biisin lauloi Mikko Kuustonen. Eli hyvässä seurassa totisesti olin.
Sadut saivat ensiesityksensä televisiossa vuoden 2010 aikana, ja pyörivät uusintoina vielä parin vuoden ajan. Nykyäänkin joku voi vielä lainata samoja satuja DVD levyllä kirjastosta. Kuinkahan moni lapsi lienee ne nyt jo kuullut?
Tuntui hienolta silloin istua eka kerran telkkarin ääreen, nähdä tutun Nukkumatin saapuvan paikalle, Susanna Haaviston avaavan ison kirjan - ja lukevan minun kirjoittamani sadun.
Omia suosikkejani saduista ovat Tanssiva kastemato, Vaaleanpunainen leijona ja Maahan eksyneestä avaruusoliosta kertova satu Vihtori Lehtonen. Nukkumatin iltasaduissa esiintyivät myös ensimmäisen kerran Pikku peikko Pomperidilla ja Haltiatar Hajamieli, joista molemmista kirjoitin myöhemmin oman kirjankin.
Viimeinen satu, jonka kirjoitin Nukkumatin iltasatuihin, oli nimeltään Käpy karkuteillä. Olin kirjoittanut sormet sauhuten sata satua, ja sitten ne yhtäkkiä olivat kaikki valmiita. En osannut lopettaa kirjoittamista. Niinpä minulta onkin sen jälkeen julkaistu jo 12 lasten- ja nuortenkirjaa, olen haamukirjoittanut lisäksi kuusi kirjaa ja 150 satua Satusaapas-sovellukseen. Eli Nukkumatin kutsu oikeastaan vei minut kirjailijan uralle.
Kiitos siitä Nukkumatille.
