Mennään metsään

Ulkona luonnossa satukirjailijankin pää tuulettuu, ja luovuus pääsee valloilleen.

Luonnossa liikkumisessa on taikaa. Kun hiihdän, kävelen, juoksen tai sauvakävelen metsässä, niin mieli rauhoittuu ja uusia ideoita tulvii mieleen. Näen matkalla peikkojen pesiä, kimaltavaa taikapölyä hangilla, lumihirviöitä kurkkimassa kuusen takaa.

Olimme nyt hiihtolomalla mieheni Mikon kanssa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa hiihtämässä ja taiteilemassa muutaman päivän. Hiihtokilometrejä kertyi yhteensä 80km. Hiihtojen välillä minä kirjoittelin yhtä käsikirjoitusta eteenpäin, ja Mikko viimeisteli uusimman biisinsä sävellystä.

Siellä kun satumaisen kauniissa lumisessa metsässä hiihtelin, niin luovuus pääsi valloilleen, sain paljon ajatuksia juonenkäänteistä nyt työnalla oleviin kirjoihini.

Yleensäkin saan paljon ideoita luonnossa liikkuessa. Monesti nauhoitan kännykän sanelimeen pieniä muistiinpanoja välillä, niitä voin sitten purkaa paperille, kun olen taas kirjoituspöydän ääressä.

Siispä kannustan kaikkia: mennään metsään. Pistä kännykkä äänettömälle, jätä kuulokkeet ja muuta härpättimet kotiin. Mene metsään mieli avoimena, pysähtele katsomaan luonnon pieniä ihmeitä ja yksityiskohtia, anna ajatusten vaeltaa vapaasti.