Satukirjailija seikkailemassa

Braunfelsin linna Saksassa

Kirjojeni taustatyö on vienyt minut moneen paikkaan: linnan torniin lounaalle kreivin kanssa, Joulupukkia tapaamaan, oikeaa tervahautaa sytyttämään, kiipeämään majakan torniin… Ei tämä ainakaan tylsä ammatti ole.

Olin kirjailijavieraana eräällä ala-asteella ja kerroin kirjoistani ja taustatyöstä niihin, sekä yleensä kirjailijan työstä. Esityksen jälkeen yksi poika tuli kysymään minulta: ”Sinä siis kävit ihan oikeassa linnassa? Missä muualla sinä olet seikkaillut?”

Prinsessa Ebban muotokuva Braunfelsin linnassa

Suomalaisen prinsessa Ebban muotokuva on vielä linnassa seinällä

Niin, olin tosiaan kertonut siitä, kuinka kävin Prinsessa Ebba -kirjaa kirjoittaessani yli 700 vuotta vanhassa Braunfelsin linnassa Saksassa. Siellä itse kreivi Johannes Oppersdorff Solms-Braunfels esitteli minulle linnaansa. Hänestä oli hauskaa, että Suomessa kirjoitetaan satukirjaa hänen sukulaisistaan. (Kirjani Ebba meni aikoinaan naimisiin hänen isoisänsä sedän, prinssi Albrectin, kanssa). Linna oli aivan satumainen torneineen ja muureineen, haarniskoineen, tykkeineen, satoine huoneineen…

Kyllä tämä satukirjailijan työ vie joskus mielenkiintoisiin paikkoihin ja tapaamisiin. Kun kirjoitin Tervatonttujen joulu -kirjaa, sovin henkilökohtaisen tapaamisen Joulupukin kanssa, ja keskustelimme tervatontuista ja heidän serkuistaan, joulutontuista. Samalla reissulla kävin myös Inarissa Siida-museossa tutustumassa saamelaiskulttuuriin. Upea paikka - kannattaa käydä.

Joulupukki ja kirjailija Päivi Tuulikki Koskela
Bengtskärin majakka

Seikkailu Itämeressä -kirjani alkaa Bengtskärin majakalta. Sinne majakkaan olen kiivennyt, ja hypellyt kallioilla majakkaluodolla. Osaan paremmin kirjoittaa asioista, joita olen itse kokeillut.

Tervatonttu-kirjojeni puitteissa olen päätynyt tontun ominaisuudessa sytyttämään ihan oikeaa tervahautaa, ja kertomaan lapsille samalla tervaperinteestä.

Tervatonttu sytyttämässä tervahautaa Turkansaaressa

Hienoja kokemuksia olen saanyt tehdessäni taustatyötä kirjoihini: olen melonut kanootilla, ajanut koiravaljakolla, ylittänyt kanjonijärven riippusiltaa pitkin, kiivennyt Micropoliksen katolle katsomaan aurinkopaneeleita, vertaillut vanhoja kahviloita Villa Borghesen puistossa Roomassa…

Kanootti

Monta uutta seikkailua vielä odottaa. Niin, ei tämä satukirjailijan homma tosiaan tylsää ole.

Kirjailija Päivi Tuulikki Koskela
Previous
Previous

Mennään metsään

Next
Next

Satukirjailijan tie Keijuksi