Taustatyö kirjan takaa

Kirjailijan työ ei ole vain kirjoittamista. Monesti aiheisiin ja asioihin pitää perehtyä lukemalla, tutkimalla, haastattelemalla ja käymällä eri paikoissa.

Varastettu metsä -kirjan taustatyön teko oli hyvin mielenkiintoista, ja opin paljon itsekin. Koska kirjassa käsitellään seikkailun ohessa luonnon monimuotoisuutta ja lajikatoa, aloitin lainaamalla kirjastosta ja ostamalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Luin kirjat ja tein muistiinpanoja.

Etsin kirjalle sopivat asiantuntijatarkastajat. Kaksi alan tutkijaa, Heini Kujala Luonnontieteellisestä keskusmuseosta ja Sauli Valkonen Luonnonvarakeskuksesta ystävällisesti lupautuivat tarkistamaan kirjaani, ja kyselin heiltä, ja joiltakin muilta asiantuntijoilta, myös matkan varrella kysymyksiä.

Sitten aloin hahmotella seikkailua kirjaan.

Jännittävin osa taustatyöstä oli tutustua itse seikkailun tapahtumapaikkaan, Hossan kansallispuistoon. Olimme käyneet siellä mieheni kanssa patikoimassa ennenkin, ja tiesin sen upeaksi paikaksi. Nyt kävimme siellä uudelleen, jotta voisin ajatella paikkaa nimenomaan kirjan näkökulmasta, ja ottaa valokuvia kuvittajaa, taiteilija Hanna Kenakkalaa, varten.

Itsestään selvä kohde Hossassa oli Julma-Ölkyn jylhä kanjoni. Kiersimme sen jyrkänteiden reunoilla polkua pitkin, ylitimme maan ja taivaan välillä roikkuvan riippusillan ja osallistuimme myös alhaalla kanjonijärvellä veneajeluun. Halusin saada kirjan päähenkilöt kanjonille kirjassani.

Bongasimme alueelta poropuiston ja kävimme siellä syöttämässä poroja. Sain yksityishaastattelun porolta, joka käyskenteli alueella vapaana. Poro pääsi mukaan kirjaani.

Koska kirjaan oli tulossa kanootilla melomista, kokeilin sitä itsekin; miten muuten osaisin kirjoittaa siitä oikein?

Kansallispuiston alueella on monia vaellusreittejä. Halusin kirjaan mukaan myös Värikallion reitin, jonka varrella pääsee ihastelemaan ikivanhoja kalliomaalauksia. Hahmottelin paikalle kohtaukseen kirjaan.

Hanna Kenakkalan kuvitusta kirjasta Varastettu metsä

Hossan luontokeskuksen ja Metsähallituksen väki vastasi ystävällisesti moniin kysymyksiini esimerkiksi alueen eläimistä, ja heidän kauttaan sain yhteyden luontovalokuvaaja Hannu Huttuun, joka kuvaa paljon Hossan alueella. Hannu Huttu ystävällisesti neuvoi minua valokuvausta koskevissa asioissa, kirjassa yksi päähenkilöistä nimittäin harrastaa valokuvausta.

Koska kirjassa puhutaan myös metsän jatkuvapeitteisestä kasvatuksesta, luin aiheesta kirjallisuutta ja kävimme mieheni kanssa useammallakin jatkuvan kasvatuksen koulutusretkellä. Miehelläni on oma metsä jatkuvassa kasvatuksessa, joten aihe oli meille jo tuttu, mutta aina voi oppia lisää. Haastattelin myös metsäkoneen kuljettajaa, joka tekee paljon jatkuvan kasvatuksen hakkuita.

Tässä olen metsässä, johon on muutama kuukausi sitten tehty jatkuvan kasvatuksen hakkuu. On ilo nähdä, että metsä näyttää edelleen metsältä. Seuraava hakkuu voidaan tehdä noin 15 - 20 vuoden kuluttua. Metsä saa siihen asti kasvaa rauhassa.

Tähän metsään on tehty avohakkuu ja maa on äestetty. Turha kai sanoa, että tähän ei tehdä seuraavaa hakkuuta 15 - 20 vuoden kuluttua. Ei koko minun elinaikani aikana. Tässä on vain kuluja tiedossa kymmeniä vuosia; uuden metsän istutus tai kylvö, taimien hoivaamista ja harventamista ties kuinka kauan. Onneksi tämä ei ole meidän metsäämme.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin suosittelen uusinta aiheesta ilmestynyttä kirjaa ”Muuttuva metsä - Opas jatkuvaan kasvatukseen” (Like).

Itse seikkailun kirjoittamisessa meni aikaa useita kuukausia. Taustatyö ja erityisesti Hossassa paikanpäälä koetut ja nähdyt asiat helpottivat kirjoittamista. Näin tapahtumapaikat silmissäni kirjoittaessani tarinaa.

Kirjoitettuani sekä seikkailun, että kirjaan tulevan faktaosion ja ”Mitä sinä itse voit tehdä” vinkit, Heini Kujala ja Sauli Valkonen lukivat tekstini ja ehdottivat siihen joitakin lisäyksiä ja tarkennuksia, joiden mukaan muokkasin tekstiä.

Hanna Kenakkalan kuvitusta kirjasta Varastettu metsä

Oma osansa oli sitten yhteistyö kuvittajan, taiteilija Hanna Kenakkalan kanssa. Pidimme palaveria ja mietimme yhdessä, mitkä kohdat nostettaisiin kuvituksella esiin. Hanna loihtikin - taas kerran - upean kuvituksen kirjaan.

Kirjoitin myös sanat aiheeseen liittyvään lauluun, ja mieheni Mikko Koskela sävelsi sen. Kaikissa Ympäristöseikkailu -kirjoissani on mukana aiheeseen liittyvä laulu, jota voi hyödyntää esimerkiksi kouluissa.

On se sitten hieno tunne, kun kaiken tämän työn jälkeen saa lopulta valmiin kirjan käteensä. Luepa se.