Satuja, baletteja, vai satubaletteja?
Monesti kysytään, miten satukirjailijan ja baletinopettajan työ on yhdistettävissä, ja kirjoitanko itse tarinat balettikouluni esityksiin.
No, ainakin ajankäytöllisesti hommat on helppo yhdistää. Satuja kun voi kirjoittaa missä ja milloin vain. Tähän asti on balettikoulu vienyt aina suurimman osan ajastani, ja olen kirjoittanut iltaisin (lue: öisin) ja viikonloppuisin ja lomilla. Nyt parin vuoden ajan olen sallinut itselleni ylellisyyden kirjoittaa päivällä ja olin varannut maanantaisin ja tiistaisin muutaman tunnin ihan oikeaa työaikaa kirjoittamiseen. Mutta siis baletinopettajan ja satukirjailijan työt ovat aina olleet yhdistettävissä ajankäytön puolesta, noin teknisesti. Tosin viikossa saisi mieluummin olla 8 - 9 päivää.
Aina kun käyn alakouluilla kirjailijavieraana niin sanonkin lapsille, että jos haluat kirjailijaksi, niin kannattaa miettiä lisäksi joku muu ammatti. Kirjailija kun ei ainakaan ensialkuun tienaa mitenkään merkittävästi, niin on hyvä olla toinen ammatti siinä rinnalla.
Mutta sitten tämä kysymys, että kirjoitanko itse tarinat esityksiini. Vastaus on kyllä ja ei. Koetan pääasiassa pitää sadut ja balettihommat erillään. Aina en kuitenkaan voi vastustaa kiusausta tehdä omasta kirjasta balettia. Olen tehnyt vuosien mittaan noin 40 kokoillan balettia. Osan olen tehnyt balettiklassikoista, osan jostakin saduista, osaan olen kirjoittanut itse tarinan ja osa perustuu kirjoihini. Baletin olen tehnyt kirjoistani Tervatonttu Toivo, Prinsessa Ebba, Seikkailu Itämeressä ja Tuukan ja Mariannen avaruusseikkailu. Itseasiassa olen tehnyt KAKSI avaruusseikkailu-balettia. Tein ensin baletin, sitten kirjoitin siitä kirjan, joka kuvitti Hanna Kenakkala.
Tarina kuitenkin muokkautui ja muuttui aikalailla, kun kirjoitin. Kun kirja oli valmis, minusta alkoikin tuntua, että tästä on pakko tehdä myös baletti. Niinpä tein toisen avaruusbaletin. Ensimmäinen avaruusbaletti oli vuonna 2009, toinen vuonna 2019.
Tänä keväänä tein ensimmäisen baletin haamukirjoittamastani kirjasta, Pomeniasta. Siitä tuli upean satumainen ja värikäs baletti!
Joihinkin baletteihin olen kirjoittanut tarinan aikomattakaan tehdä siitä kirjaa - ainakaan alunperin. Kirjani Prinsessa joka ei halunnut parantua on kirjoitettu samannimisen baletin pohjalta, eli tein siitä alunperin baletin, mutta tarinasta tykättiin niin paljon, että kirjoitin sen myös kirjaksi (kuvittanut Rosa Juntunen).
Se oli itseasiassa ensimmäinen julkaistu kirjani. Siitä on jo painos lopussa, eli sitä ei saa ostettua, mutta joitakin kappaleita pyörii kirjastoissa ja on vielä lainattavissa.
Baletinopettajan urastani on myös hyötyä, kun kirjoitan satuja: minulla on mielessäni satoja lapsia, eri ikäisiä, eri nimisiä ja eri luonteisia. Moni oppilaani on ollut esikuvana jollekin satuni sankarille.
Niinpä voisi kai sanoa, että satukirjailijan ja baletinopettajan työt kietoutuvat toisiinsa, toinen toisiaan tukien. Olen molempia.
(Balettikuvat blogissa Petri Kekkonen.)