Tarinat laulujen takaa

Lohikäärmeen kuva satutaiteilija Petronella Grahn

Viime viikolla ilmestyi ensimmäinen sanoittamani lastenlaulualbumi ”Lohikäärmeen pakkolasku”. Kerron tässä tarinoita albumilla olevien laulujen sanojen takaa. Mistä nämä laulut ovat syntyneet?

Kaikki albumilla olevat laulut ovat minun sanoittamiani ja mieheni Mikon säveltämiä. Levyn tuotti ja sovitti kaksikko Suvi Isotalo ja Timo Ruokola. Mutta tässä siis tarinoita laulujen takaa:

Kuva: Elmo Salmi

Ensimmäinen laulu levyllä on ”Vanha kitara”. Koska esiinnymme Tahtipeikkona ja Keijuna, halusin tehdä yhden laulun, jossa on nimenomaan peikko ja keiju, ja kitara, koska Tahtipeikko, mieheni Mikko, soittaa laulaessaan kitaraa. Halusin tehdä laulusta myös lempeästi kierrättämiseen ja vanhojen tavaroiden korjaamiseen kannustavan. Levyllä laulussa välillä kuuluva naisääni ei ole minun, vaan keijusäkeistöt on laulanut laulaja Suvi Isotalo, joka on Timo Ruokolan kanssa tuottanut ja sovittanut laulut.

Kuva: satutaiteilija Petronella Grahn

Toinen laulu on levyn nimibiisi, hittibiisimme ”Lohikäärmeen pakkolasku”. Tämä vauhdikas kappale saa lapset ja aikuiset tanssimaan. Lauluun otin tarinan itse kirjoittamastani sadusta Lohikäärmeen pakkolasku. Pidin sadusta niin paljon, ja ajattelin sen toimivan hyvin myös lauluna. Tarinan takana on opetus toisten auttamisesta, ja nokkelasta ongelmanratkaisusta. Millä itse paikkaisit lohikäärmeen siiven? Laulun lohikäärme pääsi myös levyn kanteen satutaiteilija Petronella Grahnin piirtämänä.

Kolmas laulu on ”Kuovinpoika Tero”. Tämän laulun tarina perustuu ihan tositapahtumiin. Siinä on päähenkilönä pikkuinen kuovin poikanen, joka syntyi ja varttui pellolla kotimme vieressä. Nimesimme sen Teroksi. Sankarina apuun luutineen ryntäävä mummo Marjatta on naapurissamme asuva anoppini, joka oli tarinan tapahtumahetkillä 90 vuotias. Edelleen ihailen hänen urheuttaan kuovinpojan pelastamisessa. Halusin ikuistaa sankarteon lauluun. Halusin myös ottaa laulun kertosäkeeseen mukaan kuovin hyvin tunnistettavan huudon ”Kuoooovi!”, huudon joka kaikuu kotipihallamme usein. Kuovi Tero on seuraavinakin vuosina palannut pellollemme, tai ainakin uskomme että se on Tero.

Puolalan koulun 3. ja 4. luokan musiikkiluokkalaiset esiintyivät Tahtipeikon ja Keijun kanssa Turun kirjamessujen Lasten alueen avauksessa

Neljäs laulu on ”Kirjat ovat kivoja”. Tämän lukemaan tsemppaavan laulun kirjoitin sen jälkeen, kun olin lukenut uusista PISA-tuloksista, että lasten lukutaito on heikentynyt taas. Halusin tehdä satumaisen mukavan laulun, jossa samalla kerrotaan lapsille kuinka kivaa lukeminen on. Ja pyysin miestäni säveltämään kertosäkeen sellaiseksi, että se jää soimaan päähän ja että lapset laulavat kotonakin, jos ovat kuulleet laulun koulussa tai päiväkodissa, että ”Kirjat ovat kivoja, minä tahdon lukea!” Tämä biisi julkistettiin jo ennakkoon sinkkuna, julkistaminen osutettiin Turun kirjamessujen aikaan ja esitettiin kirjamessujen lastenalueen avauksessa.

Kuva: Elmo Salmi

Viides laulu on haikean surullinen kappale ”Nimetön nalle”. Laulu perustuu aiemmin kirjoittamaani saman nimiseen satuun. Siinä nimetön nalle lähtee etsimään itselleen nimeä, ja kyselee sitä vastaantulijoilta. Ongelmaksi tässä laulussa meinasi tulla sen pituus, kun nalle tapaa aina uusia vastaantulijoita. Ratkaisin ongelman laittamalla säkeistöjen väleihin pikku repliikkejä tyyliin ”Tuli vastaan koira”. Live-keikoilla Keiju sanoo repliikit Tahtipeikon laulun lomaan, levyllä kyselijänä on yksi levyn lapsilaulajista, Tuuve Kämäräinen.

Kuudes laulu on ”Hilpi Hilleri”. Laulu kertoo Hilleristä, joka saa ystävikseen madon ja karhun. Halusin kertoa laulussa siitä, että voi olla hyviä ystäviä, vaikka onkin erilaisia. Tämä on yksi ihan ensimmäisistä lauluistamme. Muistan, että aloin kirjoittamaan sitä autossa matkalla hiihtolomalle. Saimme ajomatkan aikana kuulla, että meidät oli valittu finaaliin Salon Vuoden uusi lastenlaulu -kilpailussa joululaululla ”Hipsu Tipsu”. Menestyksestä innostuneena aloin sommitella heti sanoja uuteen lastenlauluun. Otin päähenkilöksi hillerin, koska haluan ottaa lauluihini monimuotoisesti eri eläimiä.

Seitsemäs laulu on ”Vompatti rock”. Tämä vauhdikas rokki on sekä sanoitettu että sävelletty taiteilijaresidenssissä Laukkalan tilan historiallisessa miljöössä, Korpilahden Tikkalassa Jyväskylässä. Olimme puolitoista vuotta sitten taiteilemassa residenssissä Korpilahdella. Olin aiemmin kirjoittanut sanat lauluun ”Tuuli puhaltaa”. Siinä mainitaan vompatti, kun puhutaan australialaisista eläimistä. Aloin etsimään tarkempaa tietoa vompateista, siltä varalta, että joku lapsi kysyisi laulun jälkeen, että mikä se vompatti oikein on. Törmäsin netissä hurmaaviin vompattivideoihin ja olin myyty. Vompatit ansaitsivat oman laulun! Olisin halunnut lauluun pohjankarvakuonovompatin, koska se on äärimmäisen uhanalainen, mutta sana oli niin pitkä, että päädyin lopulta karvakuonovompattiin. Joka on symppis sekin. Joka tapauksessa kirjoitin laulun sanat taiteilijaresidenssiviikolla, ja Mikko sävelsi siitä saman tien rämäkän rokin. Laulu sai ensiesityksensä jo heti residenssiviikon lopuksi pitämässämme lastenkonsertissa. Lapset Korpilahdella poistuivat konsertista laulaa kailottaen ”Vompatti rock! Vompatti rock! Karvakuonovompatti rock!”. Tämä laulu on ensimmäinen sinkku, joka julkistettiin levyn biiseistä ennen koko albumin julkaisua.

Kahdeksas laulu on ”Tahtipeikon laulu”. Halusin tehdä Tahtipeikolle oman nimikkolaulun. Tein siitä sellaisen, että siihen on helppo tehdä taputusleikki. Tämän laulun soitamme aina keikoillamme. Taputusleikistä tulee mukavaa taukojumppaa istumisen lomaan lapsille (ja aikuisille), joten he jaksavat sitten paremmin istua kuuntelemassa taas seuraavia lauluja. Taputusleikissä opetellaan samalla eri kehon osia.

Yhdeksäs laulu on ”Roskakaaos”. Sanojen lähtökohtana ovat sanat, jotka eräänä aamuna pälkähtivät päähäni, ja jotka kiiruhdin kirjoittamaan paperilapulle ”Jos kaikki heittäis roskat maahan, eikä roskikseen, niin metsä peittyis vähitellen roskakaaokseen.” Sanat lojuivat lapulla sanoitusvihkoni välissä jokusen viikon. Sitten tartuin niihin ja tein Grimmin satujen henkeen hiukan jännittävän laulun roskaavista pojista ja vihaisesta noidasta. Laulun tarinassa on hiukan vaikutteita aiemmin kirjoittamastani sadusta ”Jäätelöpaperi”, mutta halusin tehdä tästä jännittävämmän. Laulu opettaa olemaan roskaamatta. Tämä oli levynjulkistamiskonsertissa laulavan Rajakylän koulun 5. musiikkiluokan oppilaiden suosikkilaulu. Laulu julkistettiin jo etukäteen sinkkubiisinä Suomen luonnon päivänä elokuussa 2024.

Mietin usein laulujen sanoja hiihtäessäni

Kymmenes laulu levyllä on ”Tuuli puhaltaa”. Se on kaunis laulu tuulesta, joka puhaltaa ympäri maailmaa. Tein sanoitusta eräällä hiihtolomalla. Muistan vielä piiiitkän laskun latua pitkin tunturilta alas aukealle, kun päässäni soivat sanat ”Tuuli tuuli puhaltaa, se puhkuu, kuiskii, tuivertaa”. Halusin laulussa kertoa eri maanosista ja erilaisista eläimistä ja kasveista eri puolilla maailmaa. Toivon, että myös kouluissa voidaan käyttää laulua, kun puhutaan eri maanosista ja erilaisista eläimistä. Tämä laulu oli pontimena myös Vompatti rokkiin, kun aloin tarkemmin tutkia Australian kohdalle lauluun sijoittamaani vompattia. Lapsista on ollut hauska kuunnella, mitä eläimiä eri paikoissa löytyy. Alunperin tämä oli tuutulauluhenkinen, mutta Suvi Isotalo ja Timo Ruokola tekivät siitä hiukan vauhdikkaamman sovituksen levylle. Sävellys on niin kaunis, että lähes jokainen aikuinen, joka on albumimme kuunnellut, on nimennyt tämän laulun yhdeksi suosikikseen.

Voit itse kuunnella albumin, esimerkiksi Spotifysta tai YouTubesta (tai tietysti voit myös ostaa CD levyn). Etsi artisti Tahtipeikko ja albumi ”Lohikäärmeen pakkolasku”, tai biisin nimien mukaan laulu kerrallaan. Anna laulujen tarinoiden viedä mukanaan.

Kuva: satutaiteilija Petronella Grahn