Satukirjailija ja tontut
Miten tontut näyttäytyvät satukirjailijan silmin?
Olen aina pitänyt tontuista ja tonttuilusta. Joulutontut olivat tietysti lapsena hitti, mutta olin lukenut Suuren Tonttukirjani, ja toki tiesin muistakin tontuista - tallitontuista, riihitontuista, saunatontuista…
Kun olin pieni, meidän asuma-alueellamme saattoi jouluna tehdä autenttisia tonttuhavaintoja. Meillä nimittäin kuului joulunaikaan TONTTUILU. Tonttukamppeet päälle, lyhty käteen ja polkuja pitkin kinosten väliin hipsuttelemaan. Toisten ikkunoista ei saanut kurkkia eikä pihoille mennä, mutta omasta ikkunasta toki antaumuksella ja hyvin tonttuisasti kurkimme.
Kun kymmenisen vuotta sitten aloin kirjoittaa satukirjasarjaa liittyen tervaan, halusin sijoittaa sen tervatonttujen heimon maailmaan. Sen myötä olen päässyt taas toteuttamaan sisäistä tonttuani tonttuilemalla: kuvittaja Ludi Wangin kanssa käymme silloin tällöin tervatonttuilemassa, esimerkiksi piknikillä Turkansaaren ulkomuseossa, tai muussa tervatontuille luontevassa ympäristössä.
Olen päässyt myös osallistumaan ihan oikeaan tervahaudan sytytykseen tervatontun ominaisuudessa, ja samalla kertonut vanhasta tervaperinteestä lapsille.
Tervatonttuhavaintoja saattoi tehdä myös ulkomailla, kun kävin Japanissa Tervatonttu Toivo -kirjan japaninkielisen version tiimoilta.
Toki arvostan edelleen myös joulutonttuja ja joulun taikaa, jouluaattona tuntuu pukeutuminen epäasialliselta, jos en saa tonttulakkia päähäni.
Tontut ovat minusta hyvin suomalainen satuolentoryhmä, ja minusta on hauskaa kirjoittaa niistä. Meillä onkin Ludin kanssa neljäs Tervatonttu-sarjan kirja työnalla.
Jos joku vielä ihmettelee, että miksi satukirjailija vaihtoi nimeään kolme vuotta sitten, Honkakoskesta Koskelaksi, jo kymmenen kirjaa julkaistuaan, niin syy siihen on tämä komea vihreälakkinen Mikko-tonttu vierelläni. Totesin, että jos olen kirjoittanut kymmenen kirjaa Honkakoskena, niin voin kirjoittaa seuraavat viisikymmentä kirjaa Koskelana.
Viime kesänä saattoi muuten Salon torilla tehdä tonttuhavaintoja tonttupariskunnasta lastenlaulukilpailujen aikaan, kun minun sanoittamani ja mieheni Mikon säveltämä Hipsu Tipsu pääsi siellä finaaliin. Kyllä vakka kantensa löytää, niinhän sitä sanotaan.
Tonttuisaa joulunaikaa kaikille - ja samalla muitakin vuodenaikoja. Pidetään suomalainen tonttukulttuuri voimissaan.
