Luolissa seikkailemassa
Kirjailijan työ on todella mielenkiintoista. Se on vienyt minut monesti paikkoihin, joissa ei muuten tulisi käytyä. Koodinimi Susi -kirjan taustatyö vei minut seikkailemaan luoliin Tervolaan, leikkimään lämpökameralla ja oppimaan valtavan paljon suomalaisista petoeläimistä.
Aloitin Koodinimi Susi -kirjan valmistelun samalla tavalla, kuin muutkin Ympäristöseikkailu -kirjani, siis lainaamalla kirjastosta ison pinon tietokirjoja aiheesta. Otin myös yhteyttä suomalaisiin petotutkijoihin ja pyysin, voisivatko he tarkistaa tulevan kirjani faktatietoja. Ilokseni hommaan alkoivat petotutkijat Ilpo Kojola LUKE:sta ja Toni Laaksonen Turun yliopistosta.
Kirjan tapahtumapaikan valinnassa tuli sattuma peliin: juuri, kun mietin minne päin Suomea sijoittaisin seuraavan seikkailukirjani, Kaleva-lehdessä oli juttu Tervolasta juuri löydetyistä luolista. Upeaa! Lähdin heti tutustumaan luoliin paikanpäälle.
Luolia oli löydetty siellä enemmänkin, ja niistä oli yhdistetty reitti luontopolun yhteyteen. Yksi luolista oli todella suuri, muut pienempiä. Oli mahtavaa kierrellä luolissa ja kehitellä seikkailun juonta. Suurimman luolan suuaukko on päätynyt Koodinimi Susi -kirjan kanteen.
Myös pienempiin luoliin oli hauska ujuttautua sisään.
Hanna Kenakkala piirsi tämänkin luolan kirjaan
Koska kirjan tapahtumat sijoittuvat syksyyn, menin Tervolaan uudelleen syksymmällä, nähdäkseni mille luonto näyttää siellä siihen aikaan. Otin kuvia luolista ja ympäristöstä, siitä oli paljon iloa kirjan kuvittajalle, upealle taiteilijalle Hanna Kenakkalalle.
Majoituin mukavassa majatalossa luontopolun alussa. Ja ei, se ei ollut se majatalo, joka on kirjassa, kirjan Hotelli Sudenpesä on kuvitteellinen. Jos luet kirjan, ymmärrät miksi… Joka tapauksessa majatalosta oli kätevä lähteä kiertämään luontopolkua ja käydä luolilla.
Maisemat olivat upeat sekä alhaalla lammen ympärillä, että korkealla kallioilla.
Kätkävaaran laella on lintutorni, kiipesin sinne… samoin kuin henkilöt kirjassani myöhemmin.
On hienoa aina päästä paikanpäälle oikeille tapahtumapaikoille. Siellä saa uusia ideoita kirjaan. Huomasin esimerkiksi frisbeegolfradan (jota piti tietysti kokeilla) ja kivikautisen mallin mukaan tehtyjä majoja, jotka sijoitin tarinaani.
Majatalonpitäjältä sain hyvän vinkin hylätystä marmorilouhoksesta, se sopi erinomaisesti tarinani kiemuroihin.
Luontopolun varrella voi QR koodin avulla mm. leikkiä virtuaalisella korpilla. Ja jep, kirjaan päätyi sekin.
Koetan aina saada kirjoihini mukaan jotakin nuorten tuntemia vempaimia, kuten drone kirjassa Operaatio IlmastoAreena tai kamera kirjassa Varastettu metsä. Veljelläni on kännykässään lämpökamera. Se oli minusta niin hauska, että halusin ujuttaa lämpökameran tämän uuden kirjan tapahtumiin.
Tässä kuvassa testaan, näkyykö käden lämpöjälki komeron oven läpi, jos toiselta puolen ovea painaa käden vasten ovea. Näkyy. Jos luet kirjan, huomaat, missä kohden seikkailua tätä on hyödynnetty.
Suomessa on upeita luontokohteita. Toivon, että Ympäristöseikkailu-sarjaa lukevat nuoret innostuvat myös menemään itse paikanpäälle, näkemään ja kokemaan suomalaista luontoa. Luepas itse kirja, ja lähde sitten Tervolan luoliin seikkailemaan. Miksipäs ei?
